Ehdin jo innostua kun oli monta päivää niin ihanan lämmintä ja aurinkoista! Mutta pöh! Viime yönä satoi sitten 20cm lisää lunta, joten ilmeisesti en pääsekkään ihan heti kuitenkaan mopoilemaan... Eli edelleen autollisten kuskattavana...
Poni on alkanut palata normaaliksi itsekseen, eikä ole enää koko ajan niin valtavan vihainen kuin se oli tuossa muutaman päivän. Ehkä lämpimät kelit ja kevätaurinko vaan sekoittivat vanhan ruunapoijjaan pään. Siinä mielessä ihan hyvä että talvi palasi, koska ponin käytös alkoi olla jo ihan kohtalaisen pelottavaa. Jos en tuntisi sitä ja se ei olisi noin pieni niin en kyllä olisi tunkenut sen kanssa samaan karsinaan!
 |
| Kaikki kuvat (c) Heidi Wallin |
Vaikka nyt alkaakin tilanne näyttää vähän paremmalta, niin ei yhteispeli ihan kuitenkaan suju. Tai ei ainakaan tänään kun yritettiin taas pitkästä aikaa kärryillä kentällä. Ponia ei olisi yhtään jaksanut kiinnostaa työnteko, vaan kuvaajan katseleminen ja pysähtely olisi ollut paaljon kivempaa. Hetken aikaa kuitenkin hömpöteltiin menemään ja yritin saada herraan edes vähän eloa. Pari laukkapätkää sainkin ihan kivasti toimimaan, mutta sitten ponimus väänsi raviponivaihteen päälle, eikä suostunut enää millään laukaamaan. En sen enemäpää jaksanut alkaa vääntämään, kun Hepun kiinnostus oli selvästi ihan nolla, joten pyysin vaan muutaman laukka-askeleen ja hetken aikaa vielä ravailtiin ympäriinsä.
Ehkä hikisesti puoli tuntia oltiin kentällä, joten poni ei pahemmin ehtinyt hikoamaan. Pääsi siis nakuna karsinaansa mussuttamaan heiniä ja hörppimään iltapäiväteetään.
Kävin toissapäivänä Agrimarketissa ostamassa Hepulle B-vitamiinia, jotta karvanvaihto sujuisi vähän nopsemmin. Hirveitä määriä ei ponista vielä karvaa lähde, mutta kuitenkin sen verran että kuskia ärsyttää kun jokapaikka on täynnä pitkiä poninkarvoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti