Mutta ponskin kanssa on taas lähtenyt sujumaan ihan mallikkaasti. Enää moneen päivään ei ole tullut mitään yllättäviä kiukkupuuskia ja muutenkin Heppu on tehnyt töitä varsin kivasti. Nyt kun kenttäkin on saatu lanattua ja pohja on sellainen että siellä pystyy ihan kunnolla tekemään hommia, niin ollaan Heppulin kanssa harrastettu ahkerasti ohjasajoa, joka sujuu varsin kivasti kun poni malttaa välillä ihan kuunnellakkin. Tällä viikolla ollaan treenattu siirtymisiä useampana päivänä ja olen yrittänyt itse olla tiukkana, ettei poni pääse yhtään luistamaan, vaan apujen on mentävä läpi heti. Ensimmäinen treenipäivä meni siihen että poni sai ihan käynti-pysähdys-käynti siirtymisissä peruutella jatkuvasti, kun ne pikku tassut ei vaan suostuneet pysähtymään silloin kun pyydettiin. Pikkuhiljaa poni kuitenkin alkoi tajuta, että nyt on uusi ääni kellossa, eikä ohjaa vastaan tappeleminen enää auta, vaan pysähdyttävä on silti.
Kun jaksoi itse tehdä vähän hommia, eikä vain mennä helpoimman kautta, niin muutui poni tosi kivaksi ihan muutaman harjoittelukerran jälkeen. Piti vaan kuskin itse tajuta vaatia vähän napakammin, eikä vain tyytyä siihen ohjia kädestä repivään poniin. Nyt pitää vaan muistaa jatkaa samaa tiukkaa linjaa, niin ehkä jossain vaiheessa alkaa oikeasti homma toimia tuon otuksen kanssa :)
Eilen Heppu sai toimia aloittelijan ajoponina, kun kaverini kokeili vähän miltä ajaminen tuntuu. Ihan kentällä pyörittiin lähinnä käynnissä, mutta muutaman kerran otettiin vähän reippaampaakin vauhtia, että vierailijakin sai kokea vähän vauhdin hurmaa ;) Ihmeen nätisti (joskin eerittäin hitaasti) poni toimi, suostui jopa ottamaan ravia lopuksi ilman mamman avustusta. Kyllä tuosta melkein jo saa olla ylpeä.
 |
| (c) Heidi Wallin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti