Mun lomaillessa kaverini kävi pitämässä ponia liikkeellä parina päivänä, mutta muuten sekin on saanut pitää ihan täysin vapaata työnteosta. Tänään kyllä huomasi että poni oli seisonut pari päivää, sillä pöllöilyenergiaa löytyi vaikka muille jakaa. Ja minä fiksuna ihmisenä olin tietenkin mennyt sopimaan meille maastoseuraa vetoavuksi. Ja kyllähän vetoapu taas toimikin vallan mainiosti. Poni kaahasi aivan intopiukeena kahden ison hevosen perässä minkä kintuistaan pääsi ja kuski yritti tutkia että mistäs ne jarrut taas löytyikään... Kun käännyttiin kääntöpaikalla ympäri meni touhu sen verran vauhdikkaaksi, että tulin alas kärryiltä ja talutin pahimmat alamäet jotta poni ei ole nenällään pusikossa kun kiirehtii muiden perään.
Loppumatkasta uskaltauduin vielä kärryillekkin, mutta kyydissä sai kyllä olla koko ajan tarkkana, jos halusi pitää karvapallon edes jollain tapaa lapasessa. Kokeiltiin sitten loppumatkasta että josko poni rauhoittuisi jos saa kulkea jonon ensimmäisenä. Eipä rauhoittunut. Touhotus jatkui samanlaisena kotipihaan asti ja vielä tallissakin vanha ruuna jaksoi olla piukeena.
Ilmeisesti pitäisi ajaa tuota otusta vähän enemmän ja rankemmin, koska tunnin touhotusmaaston jälkeen se oli vielä täysin pirteä ja vaikutti siltä että olisi voinut vetää vielä toisen samanmoisen lenkin... Pitää siis vaan yrittää repiä jostain vieläkin enemmän aikaa tuohon ponin liikutukseen ja teettää sillä ihan kunnolla töitä, eikä vaan tällaista kevyttä liikuntaa jolla se on nyt koko talven ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti