perjantai 9. marraskuuta 2012

229' Uusi banneri ja kuulumisia

Kuten otsikosta jo käykin ilmi on Heidi taas askarrellut meille hienon uuden bannerin :) Tykkään tästä kyllä tosi paljon, se on ihan meidän näköinen. Kiitos Heidi!

Heppu on ollut varsin pirteä viimepäivinä ja sen kanssa on ollut mahtavaa työskennellä. Viime postauksesta on vierähtänyt jo sen verran kauan aikaa, etten muista tarkkaan mitä minäkin päivänä ollaan touhuttu, mutta kertoilen nyt yleisesti mitä on tehty.

Kerran ollaan ehditty ajaa koulua, tosin jäätävässä vesisateessa, mutta ajettiin kumminkin. Poni liikkui reippaasti eteenpäin ja ajoittain ihan kivassa muodossakin. Ainut ongelma oli oikeastaan se, että Heppu halusi taas vetää koko ajan päätä ulos toiseen kierrokseen. Mutta lihasten vertyessä tämäkin väheni ja poni muuttui entistä tasaisemmaksi edestä.
Jotenkin tuntuu, että vaikka en ole ajanut ponia kovinkaan paljon, niin se on kehittynyt ihan hirmuisesti. Nykyään ajaessa näen jopa ponin niskan, mistä ei aijemmin ollut toivoakaan koska se liikkui niin järkyttävän etupainoisena. Muutenkin huomaa että Heppu jaksaa jo käyttää takapäätäänkin paljon paremmin ja liike ei aina jää sille omelukoneentikitys-tasolle.

Pari kertaa olen juoksuttanut ponia naruriimulla ja herra on toiminut varsin mallikkaasti. keskiviikko iltana oli hirveä myrsky, joten en uskaltautunut laittamaan kärryjä perään, mikä osoittautuikin ihan hyväksi vaihtoehdoksi. Ponilla oli nimittäin sen verran omaa kivaa, että siinä olis voineet taas olla kärryt palasina... Herra kun päätti heti ensimmäisestä laukka-käskystä vetää sellaiset pukkisarjat että alta pois! Mutta mitä ihmeellisintä, se ei lähtenyt kiikuttamaan mua portille, vaan pysyi nätisti ympyrällä. Ja kun sitten pyysin ravia, niin poni otti laukan alas samantien. Ja tätä ratsaa jatkettiin pitkän aikaa, eikä pukit vähentyneet yhtään. Mutta mitäs pienistä, sillä poni ei ole varmaan koskaan juoksuttaessa reagoinut noin nopeasti.

Kun palattiin tuona samaisena juoksutuspäivänä tallille, oli tuuli lennättänyt heinäpaalin päällä olleen pressun maahan paalin viereen. Kahiseva pressu oli ponin mielestä selvästi aivan hirmuisen kamala, vaikka kesällä harjoiteltiin pressun kanssa ahkerasti. Sen verran rohkea poni kuitenkin oli, että kun itse kävelin pressun päälle, se tuli perässä ja alkoi hyvin tyytyväisenä mutustaa paalista heinää.

Tänään en pääse käymään tallilla, koska pitää mennä koulujuttujen takia katsomaan lukion omaa musikaalia. Täytyy sanoa että joku konserttiraportin kirjoittaminen ei kyllä voisi juuri tällä hetkellä vähempää kiinnostaa...

Katsotaan josko saisin viikonloppuna jotakin kuvia, kun taas tuli tämmöinen tylsä kuvaton postaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti