Aluksi olin ihan mieleissäni siitä, että poni käveli reippaasti perässä, eikä laahustanut niin kuin yleensä. Mutta sitten herra päättikin sujahtaa puskaan ja ravistella taluttajan irti narun päästä. Parikymmentä metriä se pinkoi kotiin päin, ennen kuin taskussa rapisevan karkkipaperin houkutus kasvoi liian suureksi. Loppu matka menikin sitten siihen että komensin ponia, kun se yritti kiilata ohitse ja juostessa heitteli pyllyään melko innokkaasti...
Tallilla olikin sitten vuorossa pieni harjausoperaatio, sillä poni oli päättänyt sotkea itsensä oikein takkuisen ja heitteille jätetyn näköiseksi. Ja tottakai maha on taas kuralla mutakelien takia, joten pyllykyykillehän sitä joutui.
Huomenna aijon kyllä ajaa ponin kentällä, vaikka siellä olisi kymmenen ratsukkoa! Täytyyhän munkin sentään joskus päästä liikuttamaan tuota otusta kunnolla.
(c) Heidi W. "Etpäs saa mua kiinni!" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti