Tietenkin tässä on pieni mutta: Herran pienoinen (itseasiassa aika hellkarin iso) elintasomaha. Mutta se nyt ei ole oikein koskaan täysin kadonnut, vaikka olisin ajanut joka ikinen päivä ponin hikeen... On meinaan kokeiltu yhtenä kesänä. Minuahan ei sinäänsä tuo haittaa, mutta tietenkin kaikkien sairauksien riski on aina suurempi ja koska Heppukaan ei enää ole mikään nuori herra, alkaa ylipaino kuormittaa myös niveliä. Haluaisin kuitenkin säilyttää tuon pienen palleroni elämässäni vielä pitkään, joten täytyy kuitenkin yrittää sitä liikutella vielä ihan kunnollakin, että kilot pysyy kurissa.
Pointtina tälle sekavalle sepustukselle oli se, että minä yritän saada omantuntoni jättämään itseni rauhaan niinä päivinä, kun en väännä ponin kanssa koulua nuttura kireällä, vaan nautin elämästä ja rakkaan karvapalloni seurasta. Ihan vain näin infona kaikille :D Mutta kunhan jotain kirjoittelin tänne, ettei tää blogi nyt ihan kuole.
(c) Heidi W. |
Voi tietty olla, että kun lopulta tajuan sen tosiasian, että mun ihan oikeasti pitää tehdä 24 (!) postausta yhden kuun aikana, niin perun puheeni, mutta ainakin näin alustavasti yritän toteuttaa tämän jutun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti