maanantai 29. lokakuuta 2012

226' Pohdiskelua

Olen tässä jo muutaman päivän pohtinut, että mikä hiton pakko mun on treenata tota ponia noissa valjakkohommissa verenmaku suussa? Ei mikään. Pääasiahan on, että poni pysyy terveenä ja voi hyvin ja että molemmilla on kivaa. Jatkossa en siis aijo tuntea huonoa omaatuntoa siitä, jos en ehdi käydä kuin kävelyllä tai harjata ponia pitkään ja hartaasti. Mitä sitten jos ajan vain pari kertaa viikossa? Me ei Hepun kanssa kuitenkaan olla menossa mihinkään valjakkokisoihin, korkeintaan ajetaan ensi kesänä pari Driving Classia -Jos sattuu huvittamaan.

Tietenkin tässä on pieni mutta: Herran pienoinen (itseasiassa aika hellkarin iso) elintasomaha. Mutta se nyt ei ole oikein koskaan täysin kadonnut, vaikka olisin ajanut joka ikinen päivä ponin hikeen... On meinaan kokeiltu yhtenä kesänä. Minuahan ei sinäänsä tuo haittaa, mutta tietenkin kaikkien sairauksien riski on aina suurempi ja koska Heppukaan ei enää ole mikään nuori herra, alkaa ylipaino kuormittaa myös niveliä. Haluaisin kuitenkin säilyttää tuon pienen palleroni elämässäni vielä pitkään, joten täytyy kuitenkin yrittää sitä liikutella vielä ihan kunnollakin, että kilot pysyy kurissa.

Pointtina tälle sekavalle sepustukselle oli se, että minä yritän saada omantuntoni jättämään itseni rauhaan niinä päivinä, kun en väännä ponin kanssa koulua nuttura kireällä, vaan nautin elämästä ja rakkaan karvapalloni seurasta. Ihan vain näin infona kaikille :D Mutta kunhan jotain kirjoittelin tänne, ettei tää blogi nyt ihan kuole.

(c) Heidi W.
Niin ja sitten vielä sellainen juttu, että mä ajattelin sitten joulukuussa pitää täällä blogissa jonkinmoista joulukalenteria. En vielä tiedä mitä kaikkea keksin, mutta jotain extraa kumminkin.

Voi tietty olla, että kun lopulta tajuan sen tosiasian, että mun ihan oikeasti pitää tehdä 24 (!) postausta yhden kuun aikana, niin perun puheeni, mutta ainakin näin alustavasti  yritän toteuttaa tämän jutun...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti