Olin ensin ajatellut ajaa ponilla, mutta koska yöllä oli ollut 13 astetta pakkasta, niin kenttä ja maastotiet oli tietenkin ihan koppuraisia. Ja muutenkin olis voinut olla ihan mielenkiintoinen reissu, koska poni oli aivan pähkinöina lumesta ja pakkasesta. Mun järkevä 16 vuotiaani....
Kävinkin siis vaan harjaamassa ponin pikaisesti pesarissa ja vaihdoin suitset päähän. Heppu ei tosiaan meinannut pysyä housuissaan, vaan liikkui koko ajan ketjuissa eteen-taakse-eteen-taakse, kuopi jaloilla tai sähläsi pään kanssa. Ja tietenkin siinä vaiheessa kun laitoin suitsia, niin laskin ponin irti siksi aikaa että laitan riimun koukkuun seinälle, ihan niin kuin aina teen. ( kyllä, turvallista...) Tällä kertaa poni vaan ei ollut enää odottamassa kun käännyin laittamaan suitsia. Karvakasa kipitti kovaa kyytiä kohti ulko-ovea yksi kappale valokuvaajia roikkumassa kaulassaan. Eihän siinä muuta kun vielä itse hyökkäämään siihen ponin kaulaan. Ilmeisesti Heppu huomasi, että ei jaksa kiskoa näitä kahta ihmistä mukanaan kovin kauaa, joten päätti luovuttaa ja antaa mun laittaa suitset päähän.
Päätettiin siis lähteä läheiselle sänkkärille vähän kuvailemaan, koska muuta paikkaa jossa poni olisi voinut liikkua kunnolla ei ollut. Heppu spurttailikin innoissaan ja malttoi välillä pysähtyä poseeraamaankin. Aluksi pidin ponin liinassa, koska ei oltu pitkään aikaan harjoiteltu luoksetuloa vihellyksestä. Muutaman kerran testasin sitä liinassa ja koska poni rauhoittui hyvin ja tuli luokse, päätin päästää sen irti ja kokeilla miten käy.
Tällaista tällä kertaa, en tiedä menikö kuvien kanssa tosiaan vähän överiksi, mutta toivotaan että tykkäätte :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti