223' HIHS ja outoponi

Nyt on sitten HIHS käyty tältä vuodelta ja nähty paljon upeita hevosia. Kävin katsomassa UB Grand Prix- näytöstä, jossa oli siis sekä koulu-että esteratsastusta. Harmillisesti suomalaiset ei oikein pärjänneet, mutta ihan mahtavaa oli silti katsella huippuhevosten menoa :)

Kännykkälaatu...

 

Expossakin tuöli tietysti pyörittyä. Kaikkea ihanaa hevoskamaa oli niin paljon, että ihan siinä pieni ihminen menee päästään sekaisin. Lähes kaikki ihanuunet oli kuitenkin kalliimpien merkkien tuotteita, joten eihän köyhällä opiskelijalla ole niihin mitenkään varaa... Tosi vaikea oli myöskään mitään katsella, kun joka paikka oli ihan täynnä ihmisiä ja myyntipisteet tosi ahtaita. Löysin kuitenkin Hepulle kivat suitset, tosin vasta kun olin kiertänyt expon kahdesti läpi... Nämä oli vieläpä ihan kohtuu hintaiset, 60€.  Ja tämän päiväisen kokeilun perusteella sopivat ponille täydellisesti ilman lisäreikien tekoa :)

 

 

Hirmu vähän oli kyllä tänävuonna pikkuponeille mitään varusteita myytävänä. Oikeastaan tasan kahdesta paikasta bongasin shettiskokoista kamaa. Toinen näistä oli Horze ja toinen Countryworld, josta siis ostin nämä suitset.

 

Loimi jäikin sitten hankkimatta, koska en löytänyt kuin yhden 95-kokoisen fleecen ja se oli sellainen vauvansininen ällötys, jollaista en toisaan ponilleni pue ellei ole pakko.

 

Päädyinkin sitten tilaamaan samanlaisen loimen sen rikkoutuneen tilalle, mutta kun katsoin nettikaupan sivuilta, niin ruskea oli kadonnut värivaihtoehdoista. Just mun tuuria! Noh, laitoin nyt vielä viestiä sinne ja varmistin että onko sitä väriä enää valikoimissa. Tässä nyt sitten vastausta odotellaan...

Jos nyt sitten kertoisin vähän myös tästä blogin pääaiheesta. Elikkäs Heppu liikkui lauántaina kaverin toimesta. Poni oli ollut kuulemma muuten ihan rauhallinen, mutta laukassa oli ruvennut sikailemaan ihan kunnolla.

Tänään ajoin ponin sitten itse. (pitkästä aikaa...) Tarkoituksena oli mennä kentälle heti alusta alkaen vääntämään koulua, mutta siellä oli hevonen irtojuoksutuksessa, joten lähdettiin sitten ensin verkkaamaan maastoon. Mutta mites kävikään, tämäkin suunnitelma kariutui, kun hirvimiehet oli vallanneet maaston. Hölkkäilin sitten hetken siinä autotiellä ja aika pian päästiinkin sitten jo kentälle treenaamaan.

Poni oli tosi oudon tuntuinen heti alusta lähtien. Jotenkin en vaan saanut siihen mitään tuntumaa ja kun eteenpäinpyrkimyskin oli aluksi hukassa, ei tuntuman hakeminen helpottunut yhtään. Lopulta kun sain ponia edes vähän kuuliaisemmaksi ja liikkumaan paremmin eteen, niin minä viisaana ihmisenä sitten otin sitä laukkaa... Poni veti heti ensimmäisestä laukkapyynnöstä sellaiset hyppysarjat, että sain kyllä ärähtää ihan kunnolla. Onneksi ehdin ottaa kunnolla kiinni suusta ennen kuin poni lähti menemään. Tämän jälkeen poni älysi olla sikailematta ja laukkasinkin sitten muutamaia kaarevia kumpaankin suuntaan.

Loppuraveissa poni liikkui jälleen kerran varsin mallikkaasti ja meno näytti jopa ihan siedettävältä.

Tiedämpähän nyt, että ei kannata antaa tuolle otukselle enää montaa vapaapäivää putkeen, vaikka se ei niistä varsinaisesti virtaa kerääkkään. On se silti paljon kivempi työstää silloin, kun liikutus on ollut säännöllistä.

Tulipas taas aika kilometripostaus, mutta toivottavasti edes joku jaksoi lukea :)