Eli ihan ensimmäisenä kun aloin Heppua hoitaa, niin se harrasti taluttajan kuskailemista ympäri tarhaa silloin, kun sitä haettiin talliin.
Hoitaessa se yritti näykkiä, eikä väistänyt ihmistä pyydettäessä.
Kun sitten aloitin Hepulla ratsastamisen, oli poni tosi hankala. Vaikka siltä pyydettiin vain käyntiä, niin saattoi se pinkaista ihan minne suuntaan tahansa päätöntä kiitoa. Satulaa sille ei silloin vielä ollut, joten sieltähän tultiinkin sitten alas aika useasti...
Kun poni alkoi vähän totella ja rauhoittua kentällä ratsastaessa, niin ogelmaksi tuli maastossa stoppailu, ojaan peruuttelu ja keuliminen. Monia monia kertoja junnattiin yhdessä risteyksessä varttikin, vain keulien ja peruuttaen.
Kun nämä keulimiset sitten jäi, ja aloitettiin ajaminen, keksi poni taas alkaa ryntäillä pitkin pusikkoja. Muutamaan otteeseen ollaan rytyytetty myös syvän ojan ylitse, kun poni päätti vähän hypätä , toki pääsi unohtumaan, että ne kärryt roikkuu edelleen siellä perässä... Ihmeen kaupalla selvittiin näistä ilman naarmun naarmua. Jopa kärryt olivat rytyytyksien jälkeen ehjät.
Sitten tuli ryöstelyt pulkan kanssa. Yhden kerran poni tuli yksin ahkio perässä metästä kiitoa tallille ja sen jälkeen ei ole pulkkaa peräänsä huolinut. Alkuun pelkäsi jopa lumikolaa, josta tuli suhinaa kun sitä liikutti lumella, mutta viimetalvena voitiin jo kävellä liikkuvan kolan ohi ilman isompia pöllöilyjä.
(Ahkiossa oli siis ihan kunnon aisat, eli ei mikään lastenpulkka.)
Sen jälkeen tuli kaikkea pientä sikailua pikkuratsastajan kanssa, eniten ehkä häiritsi se, että poni ei kuunnellut eteen ajavia apuja, ja välillä myös ryösteli portille tai kieltäytyi liikkumasta.
Ja nyt viimoisimpana on tää kärry onnettomuus, jonka kulun kaikki tiedättekin...
Ihan helppo ja toimiva poni Heppu ei siis ole ollut, mutta kyllä ne hyvät hetket on korvanneet kaikki ongelmat :)
Tähän perään laitan vielä tämän päivän kuulumiset. Elikkäs hieroja Erika Törrönen kävi hieromassa Hepun ja ponista löytyikin paljon jumeja. Pahimmat jumit oli lantiossa ja selässä, mutta myös oikea kylki ja lapa olivat kireät.
Tunnin verran poni oli ylätallissa hierottavana ja nautti selvästi toimenpiteestä; alahuuli roikkui maassa asti ja silmät lupsahteli vähän väliä kiinni.
Lopuksi Hepun selkään laitettiin muutama neula, eikä poni ollut niistä moksiskaan, näytti vain nauttivan entistä enemmän.
Erikalta saatiin myös vinkki, että jos poni ei vieläkään tunnu toimivan, niin kannattaa harkita kiropraktisia hoitoja. Hänen saksalaiset tuttunsa kuulemma käyvät tuossa läheisellä klinikalla tekemässä hoitoja.
toivotaan nyt kuitenkin, ettei tarvitsisi enää hirveästi säätää, vaan päästäisiin talveksi reenailemaan kunnolla.
Alkuun poni saa nyt ainakin muutaman päivän liikkua vielä maastakäsin ja jos näyttää ja tuntuu hyvältä, niin laitan sitten kärrit perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti