183' Jarrut hukassa

On se vaan ajoittain ihan mukavaa olla 177cm pitkä! Varsinkin silloin, kun ponia  pitäisi kolmen viikon ratsastustauon jälkeen ruveta kentällä vääntelemään. Siinä on mahtava syy, miksi ei itse voi kivuta selkään vaan pitää rääkätä kaveria. Helppohan se on kentänlaidalta huudella ;)
Kun tänään tulin tallille, olikin kaveri jo hakenut Hepun sisään laitumelta, eli mun ei tarvinnut sitä sieltä laitumen viimeisestä nurkasta lähteä pyydystämään. Varustuksen ajankin sain vain chillailla, ja kattoa kun muut tekee likaisen työn.

Kentällä kaveri kävelytti ponia muutaman kierroksen maasta käsin ja hyppäsi sitten kyytiin.
Ensimäisiin laukkoihin asti poni kulki ihan nätisti, mitä nyt yritti luistaa eteen liikkumisesta ja vetää päätä polviin, mutta piristyi kuitenkin hetken ravailun jälkeen. Kun sitten aloittivat laukkaamisen, meni poni aivan sekaisin ja sitä siinä sitten yritettiin rauhoitella ja saada pidätteitä läpi. Kun jarrua ei tuntunut löytyvän ollenkaan, päätin käydä hakemassa vahvemman kuolaimen tallista, kun Hepulla oli aluksi suussa ihan normi D-nivel. Kuolaimen vaihdosta huolimatta poni yritti kaahata koko ajan, mutta pitkän puurtamisen jälkeen kaveri sai siitä kaivettua esiin myös sen hitaamaan vaihteen.
Ehkä ei siis kannata jättää ponia lähes kokonaan ilman laukkaamista kolmeksi viikoksi? ;)

Jalat solmussa...

Kyllä sitä liikettäkin irtoo kunhan vauhti vaan on tarpeeksi kova ;)

Kun Heppu sitten oli edes vähän rauhallisempi, niin hyppäsivät hetken paria kahden esteen innaria, joiden korkeus oli ehkä 30cm. Poni innostui näistäkin taas ihan älyttömästi, mutta vähän paremmin pysyi kuitenkin lapasessa kuin aluksi.
Loppuun sitten pienet ravailut ja loppukäynnit taluttaen.

"Mä en tahdo!!!"

Tallissa poni sai suihkun ja ötökkämyrkkysuihkutuksen, jonka jälkeen se pääsikin karsinaan mutustamaan heiniään.


Huomenna varmaan juoksuttelen vaan ihan rennosti ilman sivareita, mahollisesti naruriimun kanssa.