Ihan uskomatonta, miten nopeesti aika on mennyt. Tuntuu, että vastahan mä alotin ysiluokan ja nyt onkin sitten enää muutama päivä jäljellä... On kyllä vähän haikeet fiilikset, kun joutuu uuteen kouluun ja osa kavereista menee eri paikkoihin opiskelemaan. Tietysti tutustun varmaan moniin uusiin ihmisiin, mutta silti nyt tuntuu että ei olis vielä valmis tuolta lähtemään.
Mutta nyt heppa-asioihin. Eilen oli pikkuratsastajan päivä ja harjoiteltiin kentällä suorien teiden ratsastamista ja laukkailtiin pitkästä aikaa. Jostain syystä tyttö ei ole suostunut moneen kertaan laukkailemaan, enkä ole viitsinyt pakottaa, mutta tänään sain suostuteltua muutamaan pyrähdykseen. Yritettiin nostaa käynnistä, mutta yleensä tuli kyllä muutama raviaskel väliin, ennen kuin laukka nousi. Loppuun saatiin kuitenkin pari ihan siistiä siirtymistä ja lähdettiinkin sitten maastoon käppäilemään loppukäyntejä.
Tänään kävin koulusta tullessani agrissa ostamassa poneille suolakiven ja Hepulle sivuohjat. Tietenkään ei ollut mitään muuta kuin Full-kokoa, mutta ne saa kyllä kierteiden avulla säädettyä ihan riittävän lyhyiksi.
Tallilla sitten heitin ponille satulan selkään ja laitoin sivarit siihen kiinni, kun en valjaista jaksanut ruveta kaiken maailman ylimääräisiä remmejä irrottelemaan. Sain kyllä hyvin merkitseviä katseita kun vein ponia kentälle satula selässä. Luulivat ilmeisesti että olen itse menossa selkään ponia rääkkäämään...
Laitoin sivarit aluksi ihan löysälle vaan roikkumaan ja juoksutin kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin. Muuten poni kulki ihan hyvin, mutta laukassa oli suuria ongelmia ensinnäkin laukata eteenpäin ja olla kaatumatta sisään ja repimättä päätä koko ajan. Yhdessä vaiheessa Heppu päätti että sen on nyt ihan pakko pelätä selässä koko ajan kiikkuneita jalustimia, jotka nyt sattuivat pitämään pienen kilahduksen osuessaan toisiinsa -.- Aluksi poni yritti lähteä kiitämään taas johonkin, mutta sain sen rauhoittumaan ja pysähtymään. Sitten oltiinkin niin pörheenä koko loppuaika, vaikka otinkin ne jalkkarit irti...Kun sitten sain pari kelvollista pätkää laukkaa, niin annoin ponin hetken kävellä ja laitoin sitten sivarit tuntumalle.
Alkuun poni oli ihan pihalla, eikä voinut millään käsittää, että vaikkaedessä on tukea, niin voi kävellä silti kunnolla eteen. Muutaman kierroksen jälkeen herra kuitenkin tajusi jutun juonen ja suostui jopa polkemaan takajaloillaan vähän enemmän alleen. Kun otettiin ravia, oli vuorossa taas sama hämmennys, mutta hetken päästä poni liikkuikin jo tosi nätisti ja vastustelematta. Hetken ravailun jälkeen otin ponin käyntiin ja irrotin sivarit, kun ei siltä ole ikinä vaadittu kunnollista itsensä kantamista, niin eihän sen lihakset ole sellaiseen tottuneet, niin ei viitsi kovin pitkiä jaksoja kerrallaan niitä pitää vielä kireellä. Hetken huilaamisen jälkeen laitoin ohajt taas kiinni ja tehtiin sama myös toiseen kierrokseen.
Kävin vielä lopuksi syöttelemässä ponille vähän vihreetä laitsalla ja kiinnitin uuden suolakiven pihattoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti