Onhan taas tapahtunut yksi ihme, nimittäin kävin tänään ajamassa ponin varmaan ekaa kertaa koko talvena näin keskellä viikkoa. Kävin vielä oikein maastossa ja vaikka kello olikin takaisin tullessa jo puoli kuusi, niin ihan hyvin näki ajaa ilman otsalamppua tallille.
Litoin ponin siis nopsasti valmiiksi ja kiinnittelin vielä muutamat heijastimetkin, jotta näytään sitten maastossa. Käveltiin aika lyhyet alkukäynnit ja otin aika nopeasti kevyttä hölkkää. Kun poni oli vähän lämmennyt, niin lisättiin tahtia ja otettiin ylämäissä pieniä laukkaspurtteja. Poni oli jälleen aika laiska, mutta kun itse olin alusta asti siirtymisissä tarkkana, niin Heppukin alkoi liikkua vähän reippaammin. Takaisin kääntyessä poni olikin taas kuin ohjus ja mun piti ajaa se monta kertaa lumipenkkaa päin, että suostui hiljentämään. Alamäissä kun sitten pidättelin sitä niin että joutui kävelemään, niin herra rullasi pään ryntäisiin ja kaahotti lapaedellä niin kovaa käyntiä kuin vain suinkin osasi. Välillä piti myös säpsyillä jotain olemattomia mörköjä ja kiihdytellä muuten vaan. Loppumatkasta poni tuntui antavan periksi ja ravasikin tosi nätisti ja rauhassa.
Tallille päästyämme huomasin että ponihan jopa vähän hikosi tuosta reippaasta kahden kilsan lenkistä :) Joten ei muuta kuin tallissa loimea niskaan ja puuroa nenän alle.
Eilen pikkuratsastaja kävi siis itsenäisesti, mutta minun valvovan silmän alla, ratsastamassa samalla kun itse menin Mummolla. Poni näytti kulkevan tosi kivasti, nosti jopa laukat ihan mukisematta ensimmäisellä yrityksellä ja vaikka nuo laukkailivatkin välillä molemmat pitkätsivut kokonaan, ei poni näyttänyt hirveästi kaahaavan. Liekköhän oppinut käyttäytymään? ;)
Kun oltiin ratsastettu ehkä joku puolisen tuntia, alkoi yksi pihattovarsa tunkea kentän aidasta läpi. Muutaman kerran kun ärisin sille, niin perääntyi, mutta parin yrityksen jälkeen rynni aidasta läpi. Varsa juoksi sitten suoraan Hepun luo ja varsan emä seurasi perässä. Siinä ne sitten pörräsivät pienen ratsukon ympärillä ja voitte vain kuvitella miltä tuosta pikkuihmisestä mahtoi tuntua siellä isojen heppojen keskellä. :( Hyppäsin sit itse alas mummon selästä ja annoin sen pideltävätksi äidilleni ja menin avustamaan tytön pois selästä. yritin sitten hätistellä hevosia kauemmas, mutta eiväthän nuo saaneet persuuksiaan liikkeelle. Juoksin sit ylätallista kauraämpärin ja sain sen avulla hevosia houkuteltua pois kentältä. Harmi vaan, että varsan emä oli tällä aikaa ehtinyt latasta pikkuihmistä jalkaan ja taisi ottaa aika makeasti.... Tyttö kuitenkin sinnikkäästi ratsasti koko tunnin ja laittoi tunnin jälkeen Hepun vielä itse kuntoon, mutta kyllä naamasta huomasi että kipeää teki. Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä ja mustelmilla, mutta jäi kyllä ainakin mua harmittamaan, kun Heppu näytti kerrankin liikkuvan kunnolla.
 |
| Laatukuvia, eikö totta? Kuvaajana äiti... |
Huomenna ponilla on vapaapäivä, mutta torstaiksi hommaan sille joko ratsastajan, tai käyn ajamassa sillä taas pikkulenkin maastossa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti