Täällä on nyt jokapäivä satanut ainakin sen viisi senttiä lunta, siis vähintään. Parina päivänä tuli ainakin 15... eli Hepulle riittää hankitreeniksi pelkkä kentällä touhuilu...
Eilen pääsin kuin pääsinkin tallille ja juoksutin ponia noin puoltuntia kentällä. Kokeiltiin myös jonkinmoisia sivuohjavirityksiä. (Lue: kuminauhalenkit kiinnitettynä kuolaimeen ja niissä ohjat) Ihan hyvin pelittivät, paitsi että joustivat ehkä vähän turhan paljon, eikä poni tajunnut sen takia kunnolla myödätä, mutta kuitenkin liikkui paremmin kuin ilman mitään. Mentiin vain kaikki askellajit läpi ja otettiin vähän siirtymisiä. Suunnattiin sitten talliin, mutta pihalla olikin mun vanhemmat lumitöissä ja Heppuhan pelkää lumikolia, pulkkia ja kaikkea mistä lähtee epämääräistä suhinaa. (johtuen viimetalvisesta äksidentistä, josta olen tänne muistaakseni kirjoittanutkin.) Päätin sitten, että pyöritään siinä hetki tutkailemassa lumikolia ja niistä lähteviä ääniä. Poni oli melko nätisti, vähän steppaili ja selvästi pelkäsi, mutta ei lähtenyt rynnimään minnekkään vaikka kola meni sen takaakin. Ilmeisesti tällä kertaa oli sen verran luottoa, etten minä vie sitä tilanteeseen jossa tarvitsee paeta.
Tänään tuli taas pikkuratsastaja tunnille. Verkkailivat itsekseen kentällä. (jossa oli muuten tosi paljon lunta) Otin heidät sitten liinaan ympyrälle, ja siinä treenattiinkin sitten koko lopputunti siirtymisiä ja apujenkäyttöä. Enimmäkseen mentiin käyntiä ja ravia, mutta myös muutamat laukat saatiin ponista kaivettua.
Tunnin jälkeen tutkiskeltiin taas lumikolaa. Tällä kertaa annoin äidin vetää sitä hetken myös Hepun perässä, kun kävelytin sitä ja poni ei, ihme kyllä singonnut minnekkään. Edelleen kyllä steppasi ja tuijotteli, mutta ei lähtenyt karkuun. Viime talvenakin se sieti kyllä sitä että pulkka on sen edessä tai vieressä, mutta jos se tuli vähänkin sen takana, niin herra ryöstäytyi samantien käsistä. Todennäköisesti ei tulla koskaan sille pulkkaa saamaan perään enää, mutta aijon kuitenkin jatkaa siedätystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti