Tiedän että oon tässä varmaan viimoset pari viikkoa valittanut tätä vesisadetta ja valitan vieläkin. Ratsastettuani neljättä kertaa putkeen vuokriksella kaatosateessa, mulle alkoi riittää. Vaikka kuinka on vedenpitävät vaatteet, niin aina laskee joku vaatekappale saumoista läpi, naama jäätyy ja sormet on kohmeessa. Ja nyt kun on satanut niin paljon, ei maahankaan enää imeydy yhtään vettä vaan se jää tohon pinnalle ja muuttuu kuramössöksi :/ Tänään aamulla oli kuitenkin tapahtunu jotain ihanaa! Yöllä oli tullut ihan pikkiriikkisen lunta ja oli pari astetta pakkasta. Koulussakin ikkunasta pilkisti aurinko ja mä olin niin innoissani, että ei tarvii ajaa ponia sateessa! Kun sitten pääsin tallille, ei siellä ollut enää tietoakaan lumesta, vain edellisinä päivinä satanut vesi oli jäätynyt kentälle ja mettäteille. siinä oli sitten hyvin mukava lähteä ajamaan kengätöntä ponia, joka liukasteli jo tallinpihassa... Yritettiin kumminkin mennä maastoon, mutta poni ei halunnut tietenkään kovalla ja liukkaalla pohjalla ravata askeltakaan, paitsi tietysti kotiinpäin, joten kun olin sitä puolisen kilometriä patistanut kävelemään eteenpäin, päätin, että nyt saa riittää. Käännyttiin sitten kotiinpäin ja poni sai vähän liikettä koipiinsa. Kun tultiin laitumen ohi, sain idean, että sinne vois mennä vähän ravailemaan. Nostin siis tien reunasta aitalankaa ja talutin ponin kärryineen ali. Heppu innostui oikein juoksemaan kun ei tarvinnut varoa askeliaan nurmikolla. otettiin ylämäkeen pari laukkapätkääkin ja poni taas yritti ryöstää :/ Sain sen kuitenkin pidettyä lapasessa edes jotenkin ja vedettiin vielä muutama rundi laitumen ympäri. Kun otettiin viimeiset laukat, poni ryöstäytyi ihan täysin käsistä. Se päästeli ylämäkeen ihan täysillä ja heitti perää niin että kärryt paukkui. Lopetti kuitenkin kiltitsti, kun ärähdin sille ja loppu reissu sujuikin sitten onkelmitta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti