272'' Maastorallia ja jousiammuntaa

Mulla oli viime viikolle tosi kunnianhimoiset suunnitelmat ponin liikutuksen suhteen. Piti jumpata ja vääntää koulua ja käydä pitkällä maastolenkillä ja vaikka sun mitä. Totuus oli lopulta se, että maanantaina ennen hierontaa ohjasajoin ponin ahkerasti taivutellen, tiistaina tehtiin kevyt puomitreeni selän ja kintereiden vetristämieksi, edelleen kovasti taivutellen. Keskiviikkona ponilla oli ratsastuspäivä. Ohjelmassa oli kuulemma ollut ilman satulaa ratsastusta ja ratsastajan liukuessa alas selästä ravin pomputuksessa oli poni katsonut tarpeelliseksi pitää ruokatauon. Niin Heppua.

Torstaina piti alunperin mennä kaverin kanssa maastoon, mutta se peruuntui. Vitkuttelin sitten kotona tallillelähtöä (vaikka mitään muutakaan fiksua tekemistä ei todellakaan ollut) ja havahduin siihen, että mulle tarjottiin ratsua vielä  samaksi päiväksi. Eihän siinä mitään muuten, mutta olin luvannut illasta hakea poikaystävän inttibussilta keskustasta... Eihän siinä muuta kuin äkkiä tallikamat päälle ja kaahasin tuhatta ja sataa tallille.

Kamera oli tarttunut mukaan, joten napsin pikaisesti muutaman kuvan (sillä olisihan se nyt aika noloa palata kahden vuoden blogitauolta ja alkaa heti valittaa, että ei ole ehtinyt/muistanut/jaksanut kuvata mitään...) ja nappasin ponin sisään harjattavaksi. Sutaisin nopsasti pahimmat pölyt ja kurat pois ja putsasin kaviot. Sitten vaan valjaat selkään. Tässä vaiheessa poni oli ihan totaallisen unessa. Se näytti oikeasti siltä, että jos en pidä sitä pystyssä niin se varmaan kupsahtaa kohta kumoon. Se ei herännyt edes siihen, kun kävin rehulassa hakemassa sinne unohtuneet hanskani, vaikka yleensä rehulan oven avaaminen laukaisee ponissa ihan hillittömän kuopimisen ja örinän. Raahasin ponin sitten toiseen päähän tallia ja heitin kärryt perään.

Käytiin kaahaamassa ihan luvattoman lyhyt mastolenkki, aikaa meni 25min. Verkkkaamisen jälkeen laitoin ponin laukkaamaan ja juoksemaan täysillä, kotiinpäin käännyttäessä tuollainen hölmöily sitten taas kostautui ja meinasi olla vähän jarrut hukassa ja laukka herkässä. Jotta naurettavan lyhyt maasto olisi ollut edes vähän pidempi, käytiin vielä hölkkäämässä yksi pikku pelto ympäri. Todellisuudessa tuota peltokierrosta ei voinut ehkä hölkäksi kutsua: poni kaahotti niin lujaa ravia kuin kintuista pääsi, tarjosi väliin pari askelta laukkaa ja kaahotti taas. No, ompahan nyt ainakin energiat purettu.

Lenkin jälkeen vilkaisin kelloa ja totesin, että tänään ei ole aikaa venyttelyille. Hieroin vaan nompsaan arnikaa kriittisiin paikkoihin ja lykkäsin ponille puuron nenän alle.

Sitten vedin ratsastuskengät jalkaan ja kävin pikaisesti ratsastamassa kaikki askellajit Kalle-ponin kanssa läpi. Tuntuu kyllä tosi mahtavalta mennä taas pitkästä aikaa ponilla. Vaikka pituutta löytyy multa 178cm, niin Kalle on just sen mallinen, että en tunne itseäni yhtään jättiläiseksi sen selässä, eikä tuo meno mun silmään kuvistakaan kamalan pahalta näytä. Ei se pieni ponityttö musta kyllä katoa varmaan koskaan.

Vaikka ratsastin vain puoli tuntia, niin kerkesin piiputtaa itseni jälleen kerran siihen tilaan, että syke oli varmasti aika tapissaan, vatsalihakset kramppasi ja oksennus meinasi tulla loppukäynneissä. Voisi ehkä harkita lenkkeilyä... Tosin täytyy puolustautua sillä, että Kalle on ihan erittäin eteenpäinratsastettavaa mallia.

Sitten vaan hoidin Kallen pois ja kaahasin hakemaan poikaystävää.

Perjantai ja lauantai oli Hepulla ihan kokonaan vapaita. En vaan yksinkertaisesti saanut aikaiseksi. Perjantaina kyllä harjasin ponin kunnolla ja siistin jopa parit halkeamat kavioista raspilla. Liikutus sitten kuitenkin vaan jäi.

Lauantaina kuitenkin aktivoiduttiin poikaystävän kanssa molemmat ratsaille. Kalle oli taas meidän käytössä ja treenattiin vähän ratsastusjousiammuntaa. Mä olin taas ihan hukassa, en saanut ratsastettua, enkä ammuttua, mikä on tietenkin tässä lajissa aika ihanteellinen tilanne. poikaystävällä sen sijaan meni paaljon paremmin, sai jopa Kallen kulkemaan peräänannossa vaikka ei ole ratsastanut kuin hyvin epäsäännöllisesti parin vuoden ajan.

Ratsastuksen jälkeen yritettiin vielä irtojuoksuttaa Heppua sen tarhakaverin kanssa, mutta poni ei vaan halunnut liikkua. Luovutettiin sitten ja vietiin poni talliin iltapalalle.

Että tällainen viikko. Onneksi toinen ratsastaja kävi eilen, niin ei poni ole ihan heitteillä ;) Jos tänään yrittäisi ihan tosissaan tuupata jotakin kentällä.

271'' Uusia tuulia

Nyt voi kyllä ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että heissan pitkästä aikaa. Edellisestä postauksesta kun on kulunut aikaa kahden vuoden verran. Syynä tähän "taukoon" oli ihan yksinkertaisesti oma elämäntilanteeni: Olin päivät koulussa, illalla kävin tallilla ja olin poikaystäväni kanssa. Lisäksi piti hoitaa läksyt ja kokeisiin lukeminen kunnialla. Aikaa ei vaan yksinkertaisesti siis ollut, eikä sen puoleen oikein innostustakaan.

Nyt elämäntilanne on aikalailla erilainen. Olen kirjoittanut itseni ylioppilaaksi viime keväänä. Lukion jälkeen hain opiskelemaan luokanopettajaksi, mutta keräsin pääsykokeissa pisteitä yhden liian vähän. Vielä Oulun soveltuvuuskokeessakin kaikki tuntui mielestäni sujuneen hyvin, joten tulosten saavuttua putosin aika korkealta. Mulla ei siis heinäkuun puolivälissä ollut oikein mitään tekemistä seuraavaksi vuodeksi, lukuunottamatta satunnaisia päiväkodin sijaiskeikkoja. Ilmoittauduin sitten aikuislukioon kertaamaan matikankursseja, tarkoituksenani kirjoittaa se keväällä lisäpisteiden toivossa.

Noh, nyt olen sitten taas lukiolainen. Olen alkanut nyt ihan todenteolla pohtimaan, että onko luokanopettaja välttämättä sellainen ammatti jossa haluan työskennellä. Pitkällisen pohdinnan ja eri vaihtoehtojen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että ei. En ole sellainen ihminen. Siinä mielessä olen tosi helpottunut, että en päätynyt yksin toiselle puolelle Suomea opiskelemaan, vaan jäin pitämään "välivuotta''.  Ala, jota olen nyt pyöritellyt mielessäni tuntuu paljon enemmän omalta. Olen ajatellut hakea ensi keväänä siis fysioterapeutiksi. haaveena olisi myöhemmin erikoistua eläinfysioterapiaan joko suomessa tai ruotsissa. Että tämmöistä, näin se maailma vaan heittelee.

Mutta jos nyt siihen pääasiaan. Hepun kanssa on ehtinyt tapahtua kahden vuoden aikana hurjasti. Muutimme noin puolitoista vuotta sitten uudelle tallille. Paikka on vain 10 kilometrin päässä kotoani ja mukavasti matkan varrella mennessäni poikaystävälle. Tallilla on siis tullut käytyä oikeasti ihan joka päivä ainakin piipahtamassa. Tuo paikka on muutenkin Hepulle aivan täydellinen: Siellä on suuret metsätarhat, todella pitkä tarhausaika, ruokinnat viisi kertaa päivässä ja mikä parasta, vanha tarhakaveri Winski muutti myös kanssamme tänne uuteen paikkaan, joten ponilla on myös mitä parhain kaveri. Mukavuuksina tallilta löytyy lämpimät varustetilat, vesiboksi, hyväpohjainen ja ympäri vuoden hoidettu valaistu kenttä, monenlaisia maastoja, sekä suuret sänkkärit joille lingotaan talvella treenilenkki. Ihan mahtava paikka meille siis.

Ja poni todella viihtyy. Se on herännyt ihan uudella tavalla henkiin. Se on pirteä, sosiaalinen ja innostuu työnteosta. Tämä onkin auttanut meitä ihan hurjasti eteenpäin ja poni on kehittynyt lihaksistoltaan ja tasapainoltaan todella hyvään suuntaan. Nyt ollaan sellaisessa tilassa, johon olen pyrkinyt, joten nyt vain pidetään kuntoa yllä.

(C) Lotta Räty

Tänä kesänä poni on ollut tosin suhteellisen paljon saikulla. Ensin se sai kaviokuumeoireet huolellisesta laitumeen totuttamisesta ja kuonokopasta huolimatta. Kun siitä selvittiin, yritettiin ponia vielä toistamiseen köyhään laitumeen kuonokopan kanssa. Yksi yö kuitenkin riitti nostamaan pulssit jalkoihin, joten herran laidunnukset taitaa olla laidunnettu. Noin kuukausi sen jälkeen alkoi omituinen jäykkyys ja epäpuhatus. Eläinlääkäri taivutti ja kengittäjä tarkasteli tilannetta, mutta lopulta hieronta auttoi ja poni alkoi taas liikkua normaalisti. Edelleen on kuitenkin jumia ristiselässä ja kintereissä, sekä lavoissa. Tämä pitää tietenkin huomioida liikutksessa. Muuten poni on kuitenkin nyt hyvässä kunnossa. kai se ikä alkaa jossain näkyä 19-vuotiaalla papalla. Jatketaan kuitenkin liikkumista normaaliin tapaan, lisänä enemmän jumppaa, venytyksiä, arnikaa, sekä loimitus aina sateella. Ja tietenkin Heidi Wallinin hieronta! Ehkä se poni vielä vertyy näillä.

Mutta ensikertaan, koitan postailla jatkossa vähän useammin ;) Mitään paineita en kuitenkaan blogin suhteen ota, kirjoittelen aina kun on kuvamateriaalia ja luppoaikaa. Todennäköisesti tulen kirjoittelemaan jatkossa myös vähän enemmän omia fiiliksiä ja muitakin kuin pelkkiä heppakuulumisia. See you!

270' Peltorallia

Jälleen istun äikäntunnilla ATK-luokassa ja yritän saada itsestäni puristettua ulos hyvää tekstiä. Iltapäivän viimeisellä tunnilla ei luovuus ole taaskaan parhaassa terässään, joten päädyin kirjoittelemaan tänne. Noh, ainakin on nyt hyvin aikaa kirjoittaa kunnollinen postaus.

Heidi oli siis toissapäivänä tallilla mukana kuvailemassa, kuten suunniteltiinkin. Tallilla meinasi tosin iskeä epätoivo, sillä koko päivän pilveillyt taivas alkoi ropsia vettä niskaan. Onneksi ehdittiin kuvailla ennen pahinta sadetta ja kastuttiinkin sitten vasta kuvauspaikkana toimineelta  pellolta tallille körötellessämme. Hepulla ei tuntunut olevan mihinkään kiire, kun se sateessa kiskoi meitä. Olisi voinut melkein kuvitella että se mielessään oikein nautti siitä kun mamma kastui...

(c) Heidi Wallin

(c) Heidi Wallin

Mutta nyt siis ihan tallireissun alkuun. Ehdin huristella skootterillani tallille vähän ennen kuvaajaa, joten kerkesin kaivella kaikki varusteet esille ja rämpiä hakemaan Heppua laitumen takanurkasta. Heidi saapuikin juuri sopivasti todistamaan, kuinka  poni ilmaisia jo kymmeniä metrejä ennen laitumen porttia, että sillä ei ole minkäänlaista aikomusta työskennellä tänään. Sain herran raahattua perässäni laitumen portista ulos, jonka jälkeen se liimasi kavionsa hyvin tiukasti maahan. Vähän aikaa yritin irrottaa sitä kiskomisella ja suostuttelulla, mutta lopulta luovutin ja kävin vastoin kaikkia hyviä hevosmiestaitoja ja turvallisuussääntöjä tönäisemästä sitä topakasti takamuksesta. Kun sain sen “juuret katkaistua”, kuten Heidi sanoi, päästiin jatkamaan matkaa.  Tallin pihalla Heppu päätti kuitenkin heittäytyä pelokkaaksi ja tuijotteli puhisten kaikkea, mikä oli vähänkin eri paikalla kuin edellisellä 

ohikulkukerralla.

(c) Heidi Wallin

(c) Heidi Wallin

Tallissa hinkkasin ponin niin kiiltäväksi kuin sen pörröisen talvikarvan vain voi saada ja lisäsin vielä kiillotusainetta. Vielä edellisenä päivänä pestyt ja rasvatut valjaat selkään ja poni oli varsin komeana. Pienessä tihkusateessa pihalla köytin vielä kaiken kruunuksi erittäin kuraiset, pölyiset ja kotiloita täynnä olevat kärryt komistuksen perään ja sitten päästiin vihdoin matkaan. Hitaasti, mutta varmasti.

Pellolle asti matkanteko oli niin hidasta, että olisi voinut kuvitella kärryn edessä olevan ennemmin etanan kuin ponin. Ja tietenkin tallin pihalla alkanut kyttäily jatkui myös maastotiellä. Pariin otteeseen poni näytti olevan aivan varma siitä, että juuri tuo tietty pensas tai kivi pistää sen poskeensa ellei se tee asiasta suurta numeroa puhisten ja minua syyttävästi vilkuillen. Vielä sänkkärilläkin Heppu katseli hyvin pörheänä ympärilleen ja otti välillä pieniä spurtteja.

Kun päästiin vihdoin ajamaan kunnolla löytyi vanhasta herrasta vauhtia vaikka muille jakaa. Kuviakin kun katselee, niin sitä pieni ihminen jää pohtimaan, että miksi se ei voi näyttää tuollaista liikettä aina kentälläkin? Oi miksi… Mutta siis kyllä. Liike oli hienoa ja lennokasta ja ilmavaa ja siihen päälle vielä kaikki maailman ylistyssanat, mutta se tempo ja kontrolli onkin sitten ihan eri asia... heppu halusi vain koko ajan juosta ja juosta. Pieniä rauhallisempiakin pätkiä saatiin, mutta suurimmaksi osaksi vaan kaahotettiin ympäriinsä, kun vauhti oli yhtään käyntiä lujempaa.

(c) Heidi Wallin

(c) Heidi Wallin

(c) Heidi Wallin

Hetken ajon jälkeen poni alkoi polkea takasillaan kummasti maata ja eikun vaan mamma sitten alas kärryiltä tutkimaan, että mikä mättää. Mitään öttiäisiä ja muutakaan häiritsevää ei löytynyt, joten tulin siihen tulokseen että ponia ilmeisesti vaan kiukuttaa kun joutuu tekemään hommia tällaisella kummallisella pohjalla joka on täynnä piikkejä.

Kovin pitkään ei pellolla viivytty, sillä alkoi sataa ihan kunnolla. Pakenimme siis Heidin kanssa molemmat kärryillä istuen tasaisen tappavaa käyntiä takaisin tallin suojaan.

(c) Heidi Wallin

269' Sekalaista reenailua

Taas on tovi vierähtänyt viime tekstistä, enkä enää edes taida luvata kunnostautuvani tässä. Tuntuu että on koko ajan niin kiire koulun, talleilun ja muun elämän yhdistämisessä, että jatkossakin kirjoittelen postauksia vain silloin kun saan kuvia tai oikeasti on jotain asiaa.

Hepun kanssa olen nyt kunnostautunut ajamisessa ja olenkin saanut monta kertaa viikossa laitettua kärryt perään. Ollaan käyty nyt useasti sänkkärillä irrottelemassa ja poni on jaksanut olla joka kerta varsin innoissaan. Innostuksesta ja vauhdikkuudesta huolimatta poni on kuitenkin pysynyt tosi hyvin lapasessa, vaikka kuolaimena on ollut vaan kolmipala. Täytyy nyt jatkossakin käyttää tuo sänkkärimahdollisuus hyväksi niin kauan kuin mahdollista, sillä se on ponille mitä parhainta mielenvirkistystä. Pellolla se liikkuu myös vaatimatta reippaasti ja pitkin askelin, mikä tekee varmasti hyvää myös lihaksille. Kaiken muun hyvän lisäksi tuolla se mahtuu laukkaamaan kunnolla eteen ilman että tarvitsee koko ajan varoa, että se vielä melko heikon tasapainonsa kanssa laukassa kompuroisi tiukoissa käännöksissä.

Vastapainoksi peltoilulle ollaan ajettu myös koulua, sekä kärryilä, että ilman. Mitään ihan huippuhetkiä ei ole tullut, mutta Heppu on ollut ihan tasaisen hyvä. Pari kertaa on myös ratsastaja käynyt itsekseen touhuamassa ponin kanssa, samoin uudet pienemmät oppilaat.

Mitään erikoista ei siis ole oikein tapahtunut, mutta ajattelin nyt opettajattoman ja toimettoman äikäntunnin ratoksi jotain sepustaa tännekkin, kun kerran koneen äärellä olen :) Kunhan pääsen täältä pois, niin olisi tarkoitus poiketa kotona syömässä ja suunnata tallille kera hovikuvaajan. Suunnitelmissa olisi napsia pellolla kuvia ajosta, tilaiksessa olisi nätti auringonpaiste, mutta sellaista ei ainakaan nyt näytä olevan tiedossa....

(c) Heidi Wallin

268' Heppu-setä ilahduttaa

Vähän olen taas myöhässä tämänkin postauksen kanssa, mutta kai parempi myöhään kuin ei milloinkaan?  Hepun kanssa siis käytiin taas pitkästä aikaa lastentapahtumassa kyydittämässä pieniä innokkaita ratsastajia. Tällä kertaa tapahtuma oli vain parin kilometrin päässä meidän kotoa, joten saatiin  poni myös hetkeksi omalle pihalle mutustamaan ruohoa.

Reissu alkoi puoli kymmenen maissa aamulla, kun tallilla putsasin, kiillotin, satuloin ja letitin ponin. Mitään kuvia ei valitettavasti tullut näpsittyä, vaikka Heppu näyttikin hännän ja harjan ranskiksineen varsin suloiselta. Poni sai jouhiinsa myös ihanat satulahuopaan mätsäävät punaruudulliset rusetit. Lastaus sujui tällä kertaa varsin sutjakkaasti, eikä avustajan tarvinnut juuri muuta kuin seisoa ponin takana.

Paikanpäällä olikin sitten varsin monenlaista toimintaa, josta Heppu tosin yllättävän vähän välitti. Oli suhisevaa pomppulinnaa, taikuria, tikanheittoa ilmapalloihin, paloautoa ja joka paikka täynnä ilmapalloineen juoksentelevia lapsia. Poni otti kaiken ihan tyynen rauhallisesti ja keskittyi vaan kerjäämään herkkuja mamman taskuista.

Kun tuli kotiinlähdön aika, sai poni ryhtyä oikein kunnon cityratsuksi, kun sen oma ratsastaja tuli ratsastamaan sen meidän kotipihalle. Tämänkin poni otti varsin lungisti, vain keskellä tietä olevat kaivonkannet saivat aikaan pientä sivuaskellusta.

Jonkin aikaa pihanurmikkoa trimmattuamme lastattiin Heppu taas traileriin, jonne se tällä kertaa suostui kävelemään ilman mitään vastalauseita ratsastajan taluttamana.

Tallilla vielä suihkutin herran kuuman päivän jäljiltä ja päästin sen laitumelle sotkemaan itseään :)

267' Mietteitä treenailusta

Eilisen ajon jälkeen jäin mielessäni pohtimaan mun ja Hepun kehitystä sekä sitä, miten olen ponia treenannut.  Juuri tällä hetkellä tunnen itseni melko typeräksi, sillä viimeisen parin viikon aikana olen oikeasti taas tajunnut, että monet ongelmat ponin ajamisessa olisi ollut jo aikaa sitten ratkaistavissa ihan pienillä jutuilla kuskin toiminnassa. Jotenkin vaan tuntuu, että olen koko talven, syksyn ja kesän puurtanut samalla vanhalla tavalla tajuamatta, että muutosta ei synny. Koko ajan olen antanut niiden pienten juttujen seurata mukana, vaikka poni muilla saroilla onkin kehittynyt. Kai se vaan on niin, ettei niitä liian lähellä olevia ongelmia tule huomattua. Lisäksi omassa tyhmyydessäni kyrsii vielä se, että tarkemman miettimisen jälkeen huomaan palanneeni itse niihinkin vanhoihin mokiin jotka olen jo huomioinut. Arrrg!

Lisäksi tajusin, että ponin treenit mun kanssa on olleet pitkään melko samanlaisia. Tai joo, kyllähän me ollaan aina tehtäviä vaihdeltu, mutta viime talvesta saakka ollaan treenattu vain matalalla sykkeellä, lähes joka kerralla enemmän lihaksia kehittävää treenaamista ja useimmiten ajosta jää kokonaan pois  se sykkeen nostattaminen, mikä olisi sydämmellekkin hyväksi....

Ollaan me toki edistyttykkin, mutta varmasti suurempaa edistystä olisi tapahtunut jos kuski olisi vähän enemmän pohtinut asioita... Tavallaan oli ihan todella hyvä, että keskityttiin pitkän aikaa tunnollisesti lihaksiston kehittämiseen, sillä poni on vuoden takaiseen verrattuna saanut hyvin lihasta ylälinjaansa ja keventynyt edestä uskomattoman paljon! Enää se ei roiku ohjalla etupainoisena, vaan oikeasti kantaa päätään itse. Myös vetäminen on tullut tosi paljon tasaisemmaksi.

Kuvien puutteessa pienenpieni videopätkä eiliseltä peltoreissulta :)

Nyt tämä kuski yrittääkin siis ryhdistäytyä, ihan jo poninkin takia. Mitään kisatavoitteitahan meillä ei ole, mutta silti haluan että Heppu saa hyvää ja monipuolista treeniä, jotta saan pitää ystäväni vielä monta vuotta vierelläni :)

266' Tuuppailua

Ääk! Taas kerran pysähdyin miettimään ponin viikko-ohjelmaa ja tajusin, että en ole ajanut sitä taas luvattoman pitkään aikaan. Päätinkin siis sunnuntaina, että luvatusta huonosta kelistä huolimatta laitetaan kärryt perään ja suunnataan kentälle tuuppaamaan. Päätin myös, että tällä kertaa keskityn oikeasti siihen ajamiseen ja mietin tehtäviä joissa oikeasti on jotain ideaa, enkä vain humputtele menemään niin kuin yleensä.

Heti alkuun menin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, kun verkkasin pitkään ja hartaasti käynnissä. Käänsin ja väänsin ja taivutin ponia ja raviin siirryin vasta, kun poni oli oikeasti rentona ja liikkui hyvin eteen. Ravissa jatkoin sitten taivuttelua ja pyrin välttämään uralla ajamista, koska silloin jätän ponin helposti ns. ilman ohjausta, jolloin meno on juurikin vain sitä uraa ympäri jumputtamista. Nyt siis työskentelin koko verryttelyn ajan noin metrin uran sisäpuolella, jolloin oli koko ajan pakko kiinnittää huomio poniin, enkä voinut jättää sitä tekemään omiaan.

Myöhemmin, kun olin laukkaillut vähän molempiin suuntiin aloin miettiä varsinaisesti jotain harjoituksia. Päädyttiinkin tekemään montaa erilaista kuviota, joissa jokaisessa oli kuitenkin yhdistävänä tekijänä pitkät käyntijaksot. Monesti juurikin luistan käynnin ajamisesta, koska poni ei tunnu siinä etenevän ollenkaan ja kuski on kovilla jos aikoo saada sen liikkumaan kunnolla. Nyt kun jaksoin työstää myös käyntiä koko ajan ajan, niin poni liikkui huomattavasti rennommin ja pysyi paremmin kuolaimella myös tehtävien raviosuuksilla. Lopuksi lisäsin vielä käynti-ravi tehtäviin pysähdyksiä ja peruutuksia.

Viimeiseksi tein vielä lyhyitä laukkapätkiä ravista ja lopulta vaan ravailtiin rennosti isoilla ympyröillä. Kyllä taas huomasi, että kannattaa jaksaa tehdä ponin kanssa ihan kunnolla hommia, sillä se antaa itsestään kaiken vasta kun kuski oikeasti jaksaa vaatia ja olla tiukkana ihan kunnolla.  Täytyykin nyt ihan aikuisten oikeesti yrittää jaksaa ainakin kerran viikossa työskennellä sen kanssa yhtä tehokkaasti kuin eilen tuli tehtyä. Nyt, jos kelit vaan sallii, niin osan kouluiluista voin varmaankin siirtää läheiselle sänkkärille, jossa on sitten enemmän tilaa treenata ponin raakaa ja vauhdikasta laukkaa paremmaksi.

(c) Heidi Wallin